Kilpailussa oli mukana yli 100 vartiota, joten kisa oli suurin SM-tason syyskilpailu kymmeneen vuoteen. Kilpailujaostokin oli hyvin edustettuna, sillä mukana oli peräti viisi jaoston jäsentä, kolmessa eri vartiossa - ruskeassa sarjassa olivat Laura ja Tiia Eino-vartiossa sekä Fanny ja Katri Teuvo-vartiossa. Mika kisasi harmaassa sarjassa Naali-vartiossa. Tämä tarina kertoo Eino-vartion koettelemuksista.
 |
| Mika, Laura, Katri, Fanny ja Tiia juuri ennen starttia. |
Heräsimme koleaan ja harmaaseen aamuun majapaikastamme Hannan luota. Söimme tukevan aamiaisen sekä pakkasimme reppuihimme loput eväät (mm. edellisiltana tehdyn kisapizzan!). Karautimme lyhyen matkaa autolla Äkäslompolon kisakeskukselle, josta lähti bussikyyti kisan lähtöpaikalle. Bussikuljetus vei meidät Yllästunturin eturinteille. Avajaisiin ryhmittäydyttiin laskettelurinteeseen, jossa täytyi tietenkin ottaa erinäisillä kokoonpanoilla muistoksi valokuvia. Lyhyiden saatesanojen ja kisahuudon huutamisen jälkeen saimme luvan siirtyä parkkipaikalle, josta kilpailu sitten alkoi lähtötehtävän merkeissä. Lähtömerkki annettiin Napapiirin sankareista tutulla "tissiautolla"!
Kisa alkoi säpäkästi, kun samaan aikaan tuli suorittaa sekä viestisuunnistus että kätevyystehtävä (teimme riskun, eli lappilainen koru kuparilevystä). Olimme jo etukäteen päättäneet, että Tiia lähtee aluksi suunnistamaan (huomasimme jo lähtöpaikalle tullessamme suunnistuksen maalin ja rastiliput, joten tiesimme odottaa suunnistustehtävää). Tehtävässä oli kolme erilaista karttaa ja viimeiselle osuudelle tuli lähteä viimeistään tunnin kuluttua lähtölaukauksesta. Viiden minuutin kuluttua Tiia tuli yhtäkkiä hädissään takaisin meidän luo, sillä hänet oli ohjattu väärään suunnistuksen lähtöön! Tehtäväkäskyn tarkastuksen jälkeen pistettiin Tiia takaisin metsään, sillä radat sai onneksi mennä haluamassaan järjestyksessä. Lähes kaikki muut aloittivat radasta yksi, joten rastihenkilö ohjasi Tiian sinne, minne kaikki muutkin juoksivat.
Lähtörastista selvittiin kunnialla, vaikka riskun tekemisessäkin oli haasteita, kun jokainen kävi vuorollaan suunnistamassa ja nikkarointia täytyi yrittää jatkaa siitä, mihin toinen oli jäänyt. Koru saatiin ajallaan valmiiksi ja lähdimme päivän taipaleelle kohti seuraavia elämyksiä. Ensimmäisten rastien aikana pääsimme pohtimaan työtä Ylläksen alueen turistien aktiviteettien takana ja jätteiden hajoamisnopeutta, vastasimme nuppineulojen avulla metsäaiheisiin kysymyksiin sekä pääsimme suorittamaan metsähoidollisia toimenpiteitä valitsemalla kaadettavia puita merkityltä alueelta. Koko alkukisan ajan satoi vettä ja olo oli meillä kaikilla märkä ja nihkeä. Kylmä ei kerennyt tulla, kun lähes koko ajan sai liikkua.
Puiden "karsimisen" jälkeen kohtasimme ensimmäisen oudon suullisen ohjeen, kehotuksen siirtyä seuraavaan tehtävään "tietä tuonne ylöspäin". Tiia ei tätä ohjetta kuullut, vaan oli jatkamassa karttaan merkityn seuraavan rastin suuntaan. Laura onneksi sai tahtonsa läpi ja jatkoimme rastihenkilön ohjeen mukaiseen paikkaan suorittamaan saametietoutta mittavaa tehtävää. "Visit Sapmi", mittasi tosin kyllä myös hieman tehtäväkäskyn lukutaitoa, sillä ohjeet olivat monimutkaiset ja ne piti lukea moneen kertaan. Tuomarineuvosto myös rankaisi meitä hylkäämällä osan tehtävästä, sillä toisessa vastaustaulussa oli väärä vastauslappu (vaihtoehdot olivat esim. A, B ja C ja me vastasimme E). Toteutusta ei kannata tässä edes yrittää selittää, se oli niin kekseliäs ja omaperäinen ja omalla tavallaan myös hauska. Harmillisesti tämä monimutkaisuus koitui usean vartion kohtaloksi, sillä muutkin olivat saaneet hylsyjä.
Seuraava tehtävä oli etukäteisvalmistautumisen erikoisin ja mielenkiintoisin, sillä se oli nimeltään Kömpijä pylpyrällä. Olimme miettineet kaikenlaista käyräsuunnistuksesta mönkijällä ajoon, joten huvitus oli suuri, kun rastipaikalla näkyi kuin näkyikin oikeita mönkijöitä! Emme harmillisesti päässeet sellaisella ajamaan, vaan rakensimme väkipyöristä (eli pylpyröistä) vetolaitteiston, jolla hinasimme ison mönkijän paikasta A paikkaan B. Hauska tehtävä, jossa kylmä sai kyytiä!
Tämän jälkeen pääsimme rastille, jossa jonotimme yli tunnin ennen suoritustamme. Onneksi tämä oli ainoa pitkä jonotuksemme, monet muut jonottivat paaaaljon kauemmin. Ehdimme keitellä kahvitkin trangialla (en ole ikinä keittänyt kesken kisan trangialla kahveja muuta kuin yörastilla!). Saimme tehtäväkäskynkin etukäteen, joten pystyimme valmistautumaan ensiaputaitoja mittavaan tehtävään huolellisesti. Tehtävän toteutus tosin oli sellainen, ettei ennakkovalmistautumisesta ollut kamalasti hyötyä. Ja Laura btw rikkoi suorituspaikan varoituskolmion (hups ja anteeksi!).
Siitä jatkoimme sitten onnellisesti kohti Jounin kauppaa, autuaan tietämättöminä siitä, mitä olisi myöhemmin illalla luvassa.... Jounin kaupalla olevassa tehtävässä mitattiin reseptitietoutta sekä muistia, kun meidän piti etsiä kaupasta resepteistä puuttuvat ainesosat. Onneksi olimme täällä käyneet jo ennen kisaa, joten kauppareissu sujui ongelmitta. Vessassakin pääsi käymään, jee! Rakot tyhjinä jatkoimme kohti uusia haasteita - pääsimme tekemään poronkäristystä avotulella! Perunat olivat hieman ylikypsiä, mutta muuten onnistuimme tehtävässä loistavasti.
Tässä vaiheessa ilta alkoi hämärtyä ja otsalamput sai kaivaa esille. Seuraavassa tehtävässä leikimme vuorikiipeilijöitä, ja meidän piti sitoa itsellemme ohjeiden mukaiset pelastusvaljaat (ns. Parisian baudrier -valjaat) sekä kiinnittäytyä pelastusköyteen alppiperhossolmulla. Onneksi Laura tajusi suttuisen kuvaohjeen valjaista ja Tiia osasi valmiiksi alppiperhosen, muuten olisi tullut kiire ja tehtävästä täysin pannukakku. Tehtävän B-osassa pääsimme ylittämään muutaman metrin levyisen joen vaijerilla (huom. oikeilla valjailla, ei niillä höpöhöpöillä, jotka kyhäsimme A-osassa :D). Ylitys näytti pelottavalta, sillä osa vartioista hörppäsi vettä ylityksen aikana. Onneksi me säilyimme kuivina!
Rastille numero 9 päästyämme hyvä fiilis aikataulussa pysymisestä vaihtui epäuskoisiin tunnelmiin. Ilmoittautumisen jälkeen rastihenkilö ohjasi meidät sivuun ja sanoi, että nyt soitetaan ratamestarille, hänellä on teille asiaa. Olimme suorastaan kauhuissamme - olimmeko kulkeneet jossain kielletyllä alueella vai mistä tässä on kyse! Puhelun aikana selvisi, että kulkiessamme onnellisina kohti Jounin kauppaa, olimme skipanneet yhden tehtävän!! Ensiapurastilta oli ollut viitoitus, ja ilmeisesti suurin osa oli saanut myös suulliset ohjeet seurata viitoitusta seuraavalle rastille. Eli rastille, jota ei ollut kartassa. Me emme saaneet ohjeita, emmekä noteeranneet viitoitusta. Ratamestari antoi meille kaksi vaihtoehtoa - joko jatkaisimme matkaamme kisassa sisäpuolella, emmekä saisi tehdä väliin jäänyttä tehtävää TAI palaisimme takaisin vitosrastille tekemään tehtävän. Hetken mietinnän jälkeen valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Ysirastin poroaidan ylitys -tehtävä meni todella huonosti, sillä ajatukset olivat toisaalla. Me nynnyt emme uskaltaneet hypätä kaksimetrisen aidan yli, sillä pelkäsimme hajottavamme jalkamme. Tehtävä oli muuten rastihenkilöitä myöten täysin sama, kuin 80-luvulla aiemmissa Lapin piirin järjestämissä SM-syyskisoissa!
Täynnä tarmoa ja adrenaliinia lähdimme kävelemään kohti Äkäslompolon keskustaa, välillä jopa hölkkäsimme. Vastaan tuli tuttu vartio, jolle oli käynyt sama kohtalo kuin meille - hekin joutuivat palaamaan vitosrastille. Toisaalta oli huojentavaa huomata, ettemme olleet ainoita, joille tuli 5 kilometrin lisälenkki. No, annetaanpa vähän tasoitusta, nauroimme. Rasti sijaitsi Äkäshotellin sisällä ja suorituspaikkana toimi hotellihuone. Meillä oli muutama minuutti aikaa "valmistautua tontun työvuoroon" - eli käänsimme huoneen ympäri etsien mm. avaimia, kännykkää, syötävää sekä tontun asun vaatteet. Tuli myös todettua, että minuutissa ei kerkeä keittämään kupillista kahvia :D Tehtävä oli todella hauska ja kaiken sen kävelemisen arvoinen!
Matkalla seuraavalle rastille meille huudeltiin jostain mökistä - pojat olisivat halunneet meidät mukaan saunailtaansa. Eivät oikein ymmärtäneet, että miksi tahdoimme kuitenkin jatkaa kisassa ja valvoa koko yön nikkaroiden jotain outoa :) Yörastia edeltävässä tehtävässä Tiia ja Mari olivat turisteja, jotka korjasivat moottorikelkkaa Laura-oppaan avulla radiopuhelimen välityksellä. Tämä tehtävä jouduttiin (meidän onneksemme, sillä tehtävä meni huonosti :D) hylkäämään kokonaan, kun radiopuhelimet eivät toimineet kunnolla.
Yörastilla taisimme olla hieman yhdentoista jälkeen (suositus oli saapua viimeistään klo 23). Olimme kuitenkin melko kärkijoukoissa suurista ruuhkista johtuen. Yörastilla oli neljä tehtävää - ruokatehtävä, kaksi kätevyystehtävää ja yksi yllätystehtävä. Kätevyystehtävissä teimme puukon sekä lyhdyn, johon piti katkaista lasipullo - onneksi Laura oli opetellut taidon etukäteen, näin katkaisu sujui mallikkaasti! Ruokatehtävän B-osassa piti valita erilaisia erityisruokavaliota noudattavilla henkilöille sopivat ateriakokonaisuudet. A-osassa piti valmistaa mallikuvan mukainen ruoka-annos (paneroitu possupihvi, perunarösti, bearnaisekastike sekä pannacotta). Laura ei nähnyt koko mallikuvaa, mutta onnistui silti tekemään ihan hyvän annoksen! Tehtävän A-osa meni kuitenkin nollille, kun emme kirjoittaneet itse kertakäyttölautaseemme vartion numeroa ja nimeä, vaan rastihenkilö teki sen puolestamme... Kolmen tunnin työ meni täysin hukkaan. Onneksi hauska yllätystehtävä piristi, kun pääsimme istumaan auton takapenkille ja tunnistamaan lappilaisten artistien esittämiä biisejä!
Aika kului hujauksessa ja yhtäkkiä meidän pitikin jo siivota paikkamme ja poistua rastilta. Silmät ristissä pääsimme ensimmäisellä rastilla suunnittelemaan bussireittiä ja laskemaan matka-aikoja lappilaisten leirimatkalle Evolle, se oli melko vaikeaa valvotun yön jälkeen :D Seuraavassa tehtävässä Mari ja Laura kuuntelivat Lapinukon kertoman tarinan, joka piti sitten kertoa mahdollisimman tarkasti Tiialle, joka vastasi tarinaan liittyviin kysymyksiin.
Yhdessä tehtävässä näimme myös eläviä poroja, kun tunnistimme porojen korvamerkkejä. Toinen poroista oli selvästi tottunut olemaan töllisteltävänä, kun se vain seisoi muina poroina paikoillaan. Korvia se tosin heilutteli hieman liikaa, kun yritimme tiirailla sen korvamerkkejä.
"Mettämiehen hoppu" nimisessä tehtävässä Laura arvioi etäisyyksiä ja muisteli metsästysaikoja, Tiia juoksi pää kolmantena jalkana arvioiden jotakin ja Mari ampui värikuula-aseella :) Kisan viimeinen tehtävä oli Trail-O, eli tarkkuusuunnistusta. A-osassa oli 20 minuuttia aikaa kulkea merkitty rata ja bongata sen varrelta rastilippuja. Jokaisen rastilippurykelmän luona tuli arvioida, mikä rastilipuista sijaitsi karttaan merkityssä rastipisteessä. Luulimme aluksi, että tehtävässä oli runsaasti aikaa, mutta lopussa piti ihan tosissaan juosta, ettei aika mene yli. Meillä jäi jopa minuutti aikaa, joten otimme hengähdystauon ennen B-osaa. Siinä meidän tuli edetä mahdollisimman nopeasti merkittyä reittiä maaliin ja merkitä kartalle neulan avulla matkalle osuneet rastiliput. Kirmasimme kuin pienet porot reppuinemme kivikkoista rinnettä alas kohti maalia, ja Tiia pisteli samalla reikiä karttaan rastilippujen merkeiksi :D
Maaliin päästyämme nousimme linja-autoon, joka vei meidät Kolarin kisakeskukselle monta uutta elämystä rikkaampina. Taisimmepa myös nukahtaa bussin hurinan seurauksena.
Ja miten me sitten pärjättiin, olihan kyseessä kisa? Lopullinen sijoituksemme oli kuudes, mutta ilman tuomarineuvoston tekemiä outoja ratkaisuja olisimme olleet pykälän tai pari ylempänä. Mitali jäi kyllä harmillisen kauas, toki tekemämme ylimääräinen 5 kilometrin lenkki vei meiltä kallisarvoista aikaa yörastilla, joka vaikutti negatiivisesti yörastin tehtävien suorittamiseen. Jos, jos ja jos, jossiteltavaa jää kyllä aina, mutta sellaista se välillä on. Tärkeintä on kuitenkin, että yrittää parhaansa ja kaikilla on kivaa, ja nämä molemmat kyllä toteutuivat tässä kisassa.
Teuvo (siis se Katrin ja Fannyn vartio) sijoittui tajuttomasta jonotuksestaan huolimatta sijalle 15 ja Naalihan otti suvereenisti hopeaa! Onnittelut Mikalle ja Naali-vartiolle!
-Laura (joka huomasi yörastilla, että toisen kengän pohjallinen oli jäänyt kotiin)
 |
| Meidän tekemä risku. |
 |
| Kiva toteutus tehtävässä "Mitä jäljelle jää". |
Seuraava tehtävä oli etukäteisvalmistautumisen erikoisin ja mielenkiintoisin, sillä se oli nimeltään Kömpijä pylpyrällä. Olimme miettineet kaikenlaista käyräsuunnistuksesta mönkijällä ajoon, joten huvitus oli suuri, kun rastipaikalla näkyi kuin näkyikin oikeita mönkijöitä! Emme harmillisesti päässeet sellaisella ajamaan, vaan rakensimme väkipyöristä (eli pylpyröistä) vetolaitteiston, jolla hinasimme ison mönkijän paikasta A paikkaan B. Hauska tehtävä, jossa kylmä sai kyytiä!
 |
| Päästiin vierailemaan hetkellisesti myös Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. |
Siitä jatkoimme sitten onnellisesti kohti Jounin kauppaa, autuaan tietämättöminä siitä, mitä olisi myöhemmin illalla luvassa.... Jounin kaupalla olevassa tehtävässä mitattiin reseptitietoutta sekä muistia, kun meidän piti etsiä kaupasta resepteistä puuttuvat ainesosat. Onneksi olimme täällä käyneet jo ennen kisaa, joten kauppareissu sujui ongelmitta. Vessassakin pääsi käymään, jee! Rakot tyhjinä jatkoimme kohti uusia haasteita - pääsimme tekemään poronkäristystä avotulella! Perunat olivat hieman ylikypsiä, mutta muuten onnistuimme tehtävässä loistavasti.
 |
| Käristys valmistuu! |
Tässä vaiheessa ilta alkoi hämärtyä ja otsalamput sai kaivaa esille. Seuraavassa tehtävässä leikimme vuorikiipeilijöitä, ja meidän piti sitoa itsellemme ohjeiden mukaiset pelastusvaljaat (ns. Parisian baudrier -valjaat) sekä kiinnittäytyä pelastusköyteen alppiperhossolmulla. Onneksi Laura tajusi suttuisen kuvaohjeen valjaista ja Tiia osasi valmiiksi alppiperhosen, muuten olisi tullut kiire ja tehtävästä täysin pannukakku. Tehtävän B-osassa pääsimme ylittämään muutaman metrin levyisen joen vaijerilla (huom. oikeilla valjailla, ei niillä höpöhöpöillä, jotka kyhäsimme A-osassa :D). Ylitys näytti pelottavalta, sillä osa vartioista hörppäsi vettä ylityksen aikana. Onneksi me säilyimme kuivina!
Rastille numero 9 päästyämme hyvä fiilis aikataulussa pysymisestä vaihtui epäuskoisiin tunnelmiin. Ilmoittautumisen jälkeen rastihenkilö ohjasi meidät sivuun ja sanoi, että nyt soitetaan ratamestarille, hänellä on teille asiaa. Olimme suorastaan kauhuissamme - olimmeko kulkeneet jossain kielletyllä alueella vai mistä tässä on kyse! Puhelun aikana selvisi, että kulkiessamme onnellisina kohti Jounin kauppaa, olimme skipanneet yhden tehtävän!! Ensiapurastilta oli ollut viitoitus, ja ilmeisesti suurin osa oli saanut myös suulliset ohjeet seurata viitoitusta seuraavalle rastille. Eli rastille, jota ei ollut kartassa. Me emme saaneet ohjeita, emmekä noteeranneet viitoitusta. Ratamestari antoi meille kaksi vaihtoehtoa - joko jatkaisimme matkaamme kisassa sisäpuolella, emmekä saisi tehdä väliin jäänyttä tehtävää TAI palaisimme takaisin vitosrastille tekemään tehtävän. Hetken mietinnän jälkeen valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Ysirastin poroaidan ylitys -tehtävä meni todella huonosti, sillä ajatukset olivat toisaalla. Me nynnyt emme uskaltaneet hypätä kaksimetrisen aidan yli, sillä pelkäsimme hajottavamme jalkamme. Tehtävä oli muuten rastihenkilöitä myöten täysin sama, kuin 80-luvulla aiemmissa Lapin piirin järjestämissä SM-syyskisoissa!
Täynnä tarmoa ja adrenaliinia lähdimme kävelemään kohti Äkäslompolon keskustaa, välillä jopa hölkkäsimme. Vastaan tuli tuttu vartio, jolle oli käynyt sama kohtalo kuin meille - hekin joutuivat palaamaan vitosrastille. Toisaalta oli huojentavaa huomata, ettemme olleet ainoita, joille tuli 5 kilometrin lisälenkki. No, annetaanpa vähän tasoitusta, nauroimme. Rasti sijaitsi Äkäshotellin sisällä ja suorituspaikkana toimi hotellihuone. Meillä oli muutama minuutti aikaa "valmistautua tontun työvuoroon" - eli käänsimme huoneen ympäri etsien mm. avaimia, kännykkää, syötävää sekä tontun asun vaatteet. Tuli myös todettua, että minuutissa ei kerkeä keittämään kupillista kahvia :D Tehtävä oli todella hauska ja kaiken sen kävelemisen arvoinen!
 |
| Tiia, Mari ja Laura (eli Eino-vartio) kisan avajaisissa |
Yörastilla taisimme olla hieman yhdentoista jälkeen (suositus oli saapua viimeistään klo 23). Olimme kuitenkin melko kärkijoukoissa suurista ruuhkista johtuen. Yörastilla oli neljä tehtävää - ruokatehtävä, kaksi kätevyystehtävää ja yksi yllätystehtävä. Kätevyystehtävissä teimme puukon sekä lyhdyn, johon piti katkaista lasipullo - onneksi Laura oli opetellut taidon etukäteen, näin katkaisu sujui mallikkaasti! Ruokatehtävän B-osassa piti valita erilaisia erityisruokavaliota noudattavilla henkilöille sopivat ateriakokonaisuudet. A-osassa piti valmistaa mallikuvan mukainen ruoka-annos (paneroitu possupihvi, perunarösti, bearnaisekastike sekä pannacotta). Laura ei nähnyt koko mallikuvaa, mutta onnistui silti tekemään ihan hyvän annoksen! Tehtävän A-osa meni kuitenkin nollille, kun emme kirjoittaneet itse kertakäyttölautaseemme vartion numeroa ja nimeä, vaan rastihenkilö teki sen puolestamme... Kolmen tunnin työ meni täysin hukkaan. Onneksi hauska yllätystehtävä piristi, kun pääsimme istumaan auton takapenkille ja tunnistamaan lappilaisten artistien esittämiä biisejä!
 |
| Yörastilla tehty hieno puukko! ;D |
Aika kului hujauksessa ja yhtäkkiä meidän pitikin jo siivota paikkamme ja poistua rastilta. Silmät ristissä pääsimme ensimmäisellä rastilla suunnittelemaan bussireittiä ja laskemaan matka-aikoja lappilaisten leirimatkalle Evolle, se oli melko vaikeaa valvotun yön jälkeen :D Seuraavassa tehtävässä Mari ja Laura kuuntelivat Lapinukon kertoman tarinan, joka piti sitten kertoa mahdollisimman tarkasti Tiialle, joka vastasi tarinaan liittyviin kysymyksiin.
Yhdessä tehtävässä näimme myös eläviä poroja, kun tunnistimme porojen korvamerkkejä. Toinen poroista oli selvästi tottunut olemaan töllisteltävänä, kun se vain seisoi muina poroina paikoillaan. Korvia se tosin heilutteli hieman liikaa, kun yritimme tiirailla sen korvamerkkejä.
"Mettämiehen hoppu" nimisessä tehtävässä Laura arvioi etäisyyksiä ja muisteli metsästysaikoja, Tiia juoksi pää kolmantena jalkana arvioiden jotakin ja Mari ampui värikuula-aseella :) Kisan viimeinen tehtävä oli Trail-O, eli tarkkuusuunnistusta. A-osassa oli 20 minuuttia aikaa kulkea merkitty rata ja bongata sen varrelta rastilippuja. Jokaisen rastilippurykelmän luona tuli arvioida, mikä rastilipuista sijaitsi karttaan merkityssä rastipisteessä. Luulimme aluksi, että tehtävässä oli runsaasti aikaa, mutta lopussa piti ihan tosissaan juosta, ettei aika mene yli. Meillä jäi jopa minuutti aikaa, joten otimme hengähdystauon ennen B-osaa. Siinä meidän tuli edetä mahdollisimman nopeasti merkittyä reittiä maaliin ja merkitä kartalle neulan avulla matkalle osuneet rastiliput. Kirmasimme kuin pienet porot reppuinemme kivikkoista rinnettä alas kohti maalia, ja Tiia pisteli samalla reikiä karttaan rastilippujen merkeiksi :D
Maaliin päästyämme nousimme linja-autoon, joka vei meidät Kolarin kisakeskukselle monta uutta elämystä rikkaampina. Taisimmepa myös nukahtaa bussin hurinan seurauksena.
 |
| Tissiauton kaa kaverikuvassa! |
Teuvo (siis se Katrin ja Fannyn vartio) sijoittui tajuttomasta jonotuksestaan huolimatta sijalle 15 ja Naalihan otti suvereenisti hopeaa! Onnittelut Mikalle ja Naali-vartiolle!
-Laura (joka huomasi yörastilla, että toisen kengän pohjallinen oli jäänyt kotiin)
