Lumihangessa kahlaamisen olisi voinut tietenkin välttää sijoittamalla kaikki rastit kortteliin ja tekemällä ratasuunnitelmat täysin uusiksi, mutta sitä ei katsottu mielekkääksi kilpailijoidenkaan kannalta. Kisamaasto Laivakangas on kuitenkin suosittua ulkoilumaastoa, ja siellä kulkee paljon ulkoilijoiden ja lenkkeilijöiden ympäri vuoden auki pitämiä polkuja. Enimmäkseen maasto on siis hyväkulkuista ja erittäin tasaista, joten siirtäminen kortteliin nähtiin senkin takia tarpeettomana. Myös osan tehtävien järjestäminen olisi jonkin verran vaikeutunut, kun olisi pitänyt säätää esimerkiksi suorituspaikkojen ja jonotusten kanssa.
Hangessa pääsi siis kahlaamaan niin rasteilla kuin reitinvalinnoista riippuen rataa eteenpäin taittaen. Kilpailijat tuskin kokivat lumisia olosuhteita erikoisen haastavina, mutta ainakin mieleenpainuvina. Järjestäjille luminen maasto aiheutti varmasti enemmän päänvaivaa kuin kilpailijoille.
Kuvaa maastosta kaksi päivää ennen kisaa. |
Rastien huoltaminen vaikeutui
Maastoon ihan alku- ja loppupään rasteja lukuun ottamatta ei
ollut autolla asiaa aamun jälkeen, kun aamuaurinko oli sulattanut tien
ajokelvottomaksi autolle. Oma auto meinasi jäädä jo kisaviikolla kiinni sohjoon
ja vesikuoppaan, mutta eipä onneksi jäänyt. Mönkijällä maastossa pääsi kulkemaan, mutta
vesi lensi. Samasta syystä rastimiesten kulku rasteille ja pois maastosta oli
hitaampaa, koska piti kävellä enemmän. Hiihtäminen muualla kuin tiellä tai
polulla ei olisi ollut kovin hääviä, koska ilman lämmettyä hanki ei enää
kantanut, ja pehmeää kantamatonta lumihankea oli paikoin polveen asti.
Suunniteltua reittiä piti lyhentää ja yksi tehtävä vaihtaa
Suunniteltua reittiä piti lyhentää ja yksi tehtävä vaihtaa
Yli kuukautta ennen kisaa suunniteltu reitti piti viime
tingassa hieroa uusiksi ja lyhemmäksi, koska lumen takia ennakoitiin, että
vartioiden kulku maastossa hidastuu jonkin verran. Tämä pitikin kutinsa, ja n.
kilometrillä lyhennetty reitti vähensi kahlaamista, ja toi vartiot ihmisten
aikaan pois maastosta.
Lumen alta paljastui myös toinen yllätys, kun nuotiorastin
pohja hangen alla olikin vielä tässä vaiheessa kevättä turhan vetinen nuotiointiin. Tämän asian olisi periaatteessa pystynyt arvaamaan
kartastakin, mutta ilmakuvat ja ajantasainen suunnistuskartta eivät maanpohjan
laatua hangen alla suoraan kertoneet. Myöskään
nuotiopaikkojen kolaamiseen ja lapiointiin ei ollut kisan vaatimassa
mittakaavassa resursseja, vaikka se olisikin ollut mahdollista. Harmillisesti tulentekolupa oli saatu pitkällisen
soittelun ja selvittelyn jälkeen kuntoon, mutta jäi nyt hyödyntämättä, ja
hankitut polttopuut säilyivät seuraavaan kertaan. Myös aikataulullisesti rastin
muuttamisesta lyhytkestoisemmaksi oli hyötyä kilpailun kokonaisuuden kannalta.Nuotiorastin tehtävä siis suunniteltiin kisaa edeltävänä yönä uusiksi. Nuotioinnin tilalla oli näppärä paperitehtävä, jossa kysyttiin Roihuun liittyviä kysymyksiä. Toimiva ratkaisu tässä vaiheessa, eivätkä kilpailijatkaan valittaneet. Tässä vaiheessa, kun kisasta on yli puoli vuotta, tällaiset peliliikkeet uskaltaa myöntää.
Maastoa kaksi päivää ennen kisaa. Lumista on. |
Jälkipyykki
Kisa järjestelyineen onnistui kuitenkin hyvin, kiitos
pelisilmän, joustavuuden ja kyvyn koviinkin ratkaisuihin kisaan ja tehtäviin
liittyen ihan kilpailun alla. Kisaa järjestettiin pienehköllä porukalla, joka
oli kuitenkin tehokas, ja asiat sujuivat kisanjohtajan ennakkohuokailuista
huolimatta hyvin. Maaston lumisuus aiheutti kisassa paljon säätämistä, mutta säätöä aiheuttivat myös muutkin asiat, kuten esimerkiksi rastihenkilöstön haaliminen.
Jokaisesta tapahtumasta ja kilpailusta aina opitaan jotakin, ja tässä kisaprojektissa suurin oppi liittyykin ajankohtaan.
Kevätkisaa ei siis tulisi järjestää Oulun alueella kuin
aikaisintaan huhtikuun lopussa. Nyt kisaa kaavailtiin alkujaan järjestettäväksi
vieläkin aiemmin, mutta tähän ei onneksi päädytty ja saatiin sorvattua toinen sopiva
ajankohta.
Ajankohta-asiasta olen aina jaksanut mainita, kun mielipidettä on kisajaostolta kysytty, eli että Oulussa voi olla vielä huhtikuun lopussa lunta - joten
ei mielellään järjestetä kovin aikaisin keväällä kisoja. Nytkään kisoja ei
järjestetty kovin aikaisin, mutta periaatteessa olisi voitu järjestää vielä vähän
myöhemminkin. Tämän vuotinen ajankohta huhtikuun lopussa valikoitui, koska aikataulujen ja ajankohdan sumpliminen on aina monen tekijän
summa. Nämä kisat menivät näin, ja varoituksista ja huomioista huolimatta se olin
siis minä, joka oli polviaan myöten kahlaamassa lumihangessa kisan aikana.
Toisaalta, olihan se huvittavaa tehdä yhtä vaille kaikki maastokäynnit
hiihtämällä. Olihan nyt kyseessä kuitenkin kevätkisat.
Runsaslumista talvea, joulua ja uutta vuotta toivottaen,
Game of Kiiminki ratamestari Mika
Kaksi viikkoa ennen kisaa kisamaastossa hiihtoladut olivat vielä erittäin hyvässä kunnossa. |
Kaksi viikkoa ennen kisaa maastokäynnillä tuli tunne, että on järjestämässä jotakin ihan muuta kuin kevätkisaa. |