22.2.2018

PT-kisauudistuksen pyöreä pöytä

Meneillään olevaan SP:n partiotaitokilpailujen uudistamishankkeeseen liittyen lauantaina 17.2. järjestettiin keskustelutilaisuus Partioasemalla, Helsingissä. Tilaisuuden tarkoituksena oli tutustua uudistukseen sekä keskustella kaavailluista uudistuksista. Muutama viikko ennen tapahtumaa julkaistu uusien sääntöjen pohjaesitys eli sääntöluonnos (linkki) esiteltiin virallisesti lauantaina.

Keskustelutilaisuudessa edusti jaoston senioriosasto.
Lauantaina saavuttiin klo 11 aikoihin Partioasemalle, jossa kaikki muut olivatkin jo paikalla ja me pääsimme omaan pöytäämme ihan eturiviin! Aluksi mietittiin ryhmissä 10 pelisääntöä keskustelutilaisuudelle ja listattiin 20 parasta asiaa pt-kisoissa. Mukavan tehtävän jälkeen uudistustyöryhmä esitteli meille tarkemmin hankkeen taustoja, minkä jälkeen pidimme lounastauon. Ruokailun jälkeen siirryimme pienryhmätyöskentelyyn. Parin tunnin aikana sai kierrellä itseään kiinnostavissa keskusteluryhmissä, joissa jokaisessa oli aina oma aiheensa (sarjajako, työkalut, tehtäväryhmät, kokonaan uudet ideat, yms.). Jakauduimme jaostona kolmeen osaan, jotta äänemme tulisi kuulluksi mahdollisimman monella pisteellä. Päivän päätteeksi käytiin vielä (aika nopeasti) läpi eri pisteillä syntynyttä keskustelua. Aikaa oli aivan liian vähän siihen nähden, kuinka paljon keskustelua osa asioista herätti vielä koontivaiheessa. 


Uudistustyöstä vastaa SP:n laajennetun kasvatusvaliokunnan asettaman uudistustyöryhmä. Uudistustyötä ohjaavat laajennetun kasvatusvaliokunnan uudistukselle asettamat tavoitteet:

  • Partiotaitokilpailujen kasvatuksellisuuden parantaminen
  • Partiotaitokilpailujen resurssitehokkuuden parantaminen
  • Partiotaitokilpailukokemuksen parantaminen ja muuttaminen sopivammaksi yhä laajemmalle kohderyhmälle

Osana uudistustyötään työryhmä on toteuttanut kyselyn kartoittaakseen pt-kisojen muutostarvetta sekä haluttuja muutoksia. Kysely toteutettiin ensinSamoaja Explossa 2017 ja sitten Facebook -ryhmä HC-partiolaisissa, jossa vastausaikaa oli vain pari päivää. Yhteensä kyselyyn vastasi 335 partiolaista. Kyselyn tuloksiin voi tutustua tämän linkin kautta. Tuloksissa on eritelty toiseen tiedostoon pelkkien samoajien ja vaeltajien vastaukset. 


Tapahtuman alkuun luotiin yhteiset pelisäännöt

Pohjaesityksen julkaisemisen jälkeen sekä lauantain keskustelutilaisuudessa SP:n ja piirien kilpailutoiminnassa mukana olevat henkilöt ovat keskustelleet suunnitelluista uudistuksista aktiivisesti. Erityisesti keskustelu äityi paikoittain varsin kiivaaksikin, mikä ei sinänsä yllätä, sillä nyt käsillä oleva uudistus koskettaa vahvasti meistä partiolaisista kilpailuhenkisimipä.




Lauantain keskustelutilaisuuteen ja omaan työhönsä pohjautuen uudistustyöryhmä laati raportin (linkki) sääntöluonnokseen tehtävistä muutoksista. Uudistustyöryhmä pyrkii viemään raportissa esittelemänsä muutoskohteet sääntöluonnokseen viikon 8 aikana.

Sääntöluonnoksen päivittämisen jälkeen uudistustyöryhmä tekee esityksen uusista partiotaitokilpailujen säännöistä laajennetun kasvatusvaliokunnan istuntoon, joka pidetään 17.3. Mikäli esitys uusista säännöistä hyväksytään, on niiden tarkoitus tulla voimaan vuoden 2019 alusta alkaen. Kuitenkin sillä poikkeuksella, että jo pitkällä olevien Talvi-SM 2019 kilpailujen valmisteluiden ei tarvitse mukautua uusiin sääntöihin vaan ne toteutetaan tällä hetkellä voimassa olevien sääntöjen mukaan.

Mikäli nykyinen sääntöluonnos ja/tai siihen tällä viikolla tulevat muutokset herättävät ajatuksia suuntaan tai toiseen, kuulisimme niistä erittäin mielellämme. Vaikka tällä hetkellä sääntöluonnos on muutoshankkeen pääkohde, myös muuta saatavilla olevaa materiaalia koskevat kommentit ovat tervetulleita. Meidät kaikki tavoittaa sähköpostilla osoitteesta, joka on muotoa etunimi.sukunimi(at)partio.fi.

Saatavilla oleva materiaali kootusti

  • Uudistuksen taustat - linkki
  • Sääntöluonnos (pohjaesitys) - linkki
  • Raportti luonnokseen tehtävistä muutoksista - linkki
  • Kyselyiden tulokset - linkki

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan uuden sääntöluonnoksen ja näin ollen pohjaesityksen valmistumista.



16.2.2018

Viimeiset Tammi-Tuulevat

Kisajaosto osallistui jälleen piirin luottamushenkilöpäiville Tuuleville tammikuussa. Jatkossa Tuulevat tullaan järjestämään tammi- ja elokuun sijaan touko- ja marraskuussa, joten näillä näkymin saimme nauttia tammikuisesta pakkasesta Tuulevilla viimeistä kertaa.

Tapahtuma oli tällä kertaa Luurinmutkan leirikeskuksessa Utajärvellä. Useimmille tämä oli ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Koska luottareille oli ilmoittautunut 95 luottista, ja leirikeskuksen majoituskapasiteetti oli rajallinen, niin päätimme ottaa teltan mukaan. Kisajaostosta luottareille koko viikonlopuksi osallistui Tiia, Laura ja Jenna (sekä V-V, mutta lähinnä piirihallituksen jäsenenä) ja Mika saapui päiväseltään lauantaiksi.



Tällä kertaa Tuulevilla oli piirin yleistä ja Tempus-aiheista ohjelmaa aika paljon (tolkuttomasti liikaa sellaisen mielestä, joka ei pääse itse Tempukselle), eikä jaostojen kokoustamiseen oltu varattu juurikaan aikaa. Tämän lisäksi aikaa oli mahdottoman vähän esimerkiksi Unon pelaamiseen (itse en ehtinyt pelata yhtään kokonaista peliä) ja kiirettä piti myös, että ehti pystyttää teltan (yöllä pimeässä) ja käydä suihkussa niin, ettei tarvinnut mennä märillä hiuksilla pakkaseen nukkumaan. Ohjelma ja siihen liittyvät erilaiset workshopit sen sijaan olivat ihan tarpeellista ja ajatuksia herättäviä, ja sunnuntain vierailevat tähdet PäPasta olivat piristävä lisä. Kisajaosto kokoustanee siis pian etänä keskenään!


Luottareilla on aina mukava käydä, koska vaikka oman jaoston toimintaa ei ehtisi siellä suuremmin kehittää, niin on mukava nähdä piirin muita luottiksia ja päästä vaihtamaan kuulumisia. Samalla muistaa, että tekee tärkeää vapaaehtoistyötä, jolla on merkitystä.


Tiia, kisajaoston uusi puheenjohtaja

13.2.2018

Ajankohtaisia kisajuttuja

Seuraa muutama ajankohtainen asia tulevien viikkojen tapahtumiin liittyen!

Järjestämme partiotaitokilpailujen järjestämiskurssin Vaasassa 23.-25.2. Kurssi on tilauskurssi Näköradio-kevätkilpailujen ja Tyrni-syyskilpailujen tekijöille, mutta kurssille ovat tervetulleita kaikki halukkaat! Ilmoittautuminen sunnuntaihin 18.2. mennessä piirin sivujen kautta tämän linkin kautta, josta löydät myös lisätietoa kurssista. 



Tulevana lauantaina 17.2. on keskustelutilaisuus pt-kilpailujen uudistuksesta Helsingissä, Partioasemalla. Kilpailutoiminnan kehittäminen on piirillemme ja jaostollemme tärkeää, minkä vuoksi jaostostamme lähtee tilaisuuteen runsas osallistujamäärä. 

Tilaisuuteen liittyen julkaistiin viime viikolla kaksi dokumenttia, jotka kannattaa käydä lukemassa. Sääntöluonnosta voi ja kannattaakin kommentoida. 



Emme ole kaikista uudistuksista täysin samaa mieltä asiaa pohtineen työryhmän kanssa, joten lähdemme Helsinkiin puolustamaan omia mielipiteitämme. 

Raporttia reissusta luvassa myöhemmin!

 
Ja onhan jaostosta lähdössä myös hieno kuuden hengen poppoo Ukko2018 talvi-SM-kisoihin Vantaalle maaliskuun alussa! Edustusta on peräti neljässä eri vartiossa! 

5.2.2018

Keltanokka kouluttaa - JTMK-kurssi 3.-5.11.

Lumeton marraskuinen iltapäivä, auton nokka kohti Seinäjoen nuorisotilaa Tanelinrantaan. Tiedossa on JTMK-koulutus (jtmk=järjestelytoimikunta), ja koska kurssi on ihan kotinurkilla, niin en voinut kieltäytyä kouluttamisesta.

Kurssilla täytyy myös syödä, että jaksaa kouluttautua!

JTMK-kurssi on todella tiivis paketti ja välillä kurssilaisten aktiivisuuden vuoksi osa koulutusseteistä venähtikin. Tämä ei onneksi vaikuttanut kurssilaisten mielihaluun oppia uutta, sillä en muista milloin olisin osallistunut näin aktiiviselle kurssille.

JTMK-kurssin parhaana asiana pidän käytännönläheisyyttä - asioita oikeasti kokeillaan käytännössä, kuten miten asioita arvioidaan objektiivisesti. Tai kuinka rasti kannattaa sijoittaa annetulle karttapohjalle, sudenkuoppia unohtamatta.

Perinteistä kalvorallia sekä käytännönharjoittelua!

Perinteiltä ei voitu välttyä, joten kisakurssin sisältöön kuului tietenkin myös perinteinen kisajaoston uunon pelaaminen - ja olipa käydä niin hassusti, että kisajaoston ulkopuolinen oli voittaa ;)

-Veevee

29.1.2018

Elämyksiä etsimässä

Vuoden 2017 syys-SM-kilpailut järjestettiin Ylläksen maisemissa 7.-8.10. Lappilaisten järjestämä kilpailu kantoi nimeä Elämys ja kisa olikin ihan nimensä veroinen.

Kilpailussa oli mukana yli 100 vartiota, joten kisa oli suurin SM-tason syyskilpailu kymmeneen vuoteen. Kilpailujaostokin oli hyvin edustettuna, sillä mukana oli peräti viisi jaoston jäsentä, kolmessa eri vartiossa - ruskeassa sarjassa olivat Laura ja Tiia Eino-vartiossa sekä Fanny ja Katri Teuvo-vartiossa. Mika kisasi harmaassa sarjassa Naali-vartiossa. Tämä tarina kertoo Eino-vartion koettelemuksista.


Mika, Laura, Katri, Fanny ja Tiia juuri ennen starttia.
Heräsimme koleaan ja harmaaseen aamuun majapaikastamme Hannan luota. Söimme tukevan aamiaisen sekä pakkasimme reppuihimme loput eväät (mm. edellisiltana tehdyn kisapizzan!). Karautimme lyhyen matkaa autolla Äkäslompolon kisakeskukselle, josta lähti bussikyyti kisan lähtöpaikalle. Bussikuljetus vei meidät Yllästunturin eturinteille. Avajaisiin ryhmittäydyttiin laskettelurinteeseen, jossa täytyi tietenkin ottaa erinäisillä kokoonpanoilla muistoksi valokuvia. Lyhyiden saatesanojen ja kisahuudon huutamisen jälkeen saimme luvan siirtyä parkkipaikalle, josta kilpailu sitten alkoi lähtötehtävän merkeissä. Lähtömerkki annettiin Napapiirin sankareista tutulla "tissiautolla"!

Kisa alkoi säpäkästi, kun samaan aikaan tuli suorittaa sekä viestisuunnistus että kätevyystehtävä (teimme riskun, eli lappilainen koru kuparilevystä). Olimme jo etukäteen päättäneet, että Tiia lähtee aluksi suunnistamaan (huomasimme jo lähtöpaikalle tullessamme suunnistuksen maalin ja rastiliput, joten tiesimme odottaa suunnistustehtävää). Tehtävässä oli kolme erilaista karttaa ja viimeiselle osuudelle tuli lähteä viimeistään tunnin kuluttua lähtölaukauksesta. Viiden minuutin kuluttua Tiia tuli yhtäkkiä hädissään takaisin meidän luo, sillä hänet oli ohjattu väärään suunnistuksen lähtöön! Tehtäväkäskyn tarkastuksen jälkeen pistettiin Tiia takaisin metsään, sillä radat sai onneksi mennä haluamassaan järjestyksessä. Lähes kaikki muut aloittivat radasta yksi, joten rastihenkilö ohjasi Tiian sinne, minne kaikki muutkin juoksivat.

Meidän tekemä risku.
Lähtörastista selvittiin kunnialla, vaikka riskun tekemisessäkin oli haasteita, kun jokainen kävi vuorollaan suunnistamassa ja nikkarointia täytyi yrittää jatkaa siitä, mihin toinen oli jäänyt. Koru saatiin ajallaan valmiiksi ja lähdimme päivän taipaleelle kohti seuraavia elämyksiä. Ensimmäisten rastien aikana pääsimme pohtimaan työtä Ylläksen alueen turistien aktiviteettien takana ja jätteiden hajoamisnopeutta, vastasimme nuppineulojen avulla metsäaiheisiin kysymyksiin sekä pääsimme suorittamaan metsähoidollisia toimenpiteitä valitsemalla kaadettavia puita merkityltä alueelta. Koko alkukisan ajan satoi vettä ja olo oli meillä kaikilla märkä ja nihkeä. Kylmä ei kerennyt tulla, kun lähes koko ajan sai liikkua.

Kiva toteutus tehtävässä "Mitä jäljelle jää".
Puiden "karsimisen" jälkeen kohtasimme ensimmäisen oudon suullisen ohjeen, kehotuksen siirtyä seuraavaan tehtävään "tietä tuonne ylöspäin". Tiia ei tätä ohjetta kuullut, vaan oli jatkamassa karttaan merkityn seuraavan rastin suuntaan. Laura onneksi sai tahtonsa läpi ja jatkoimme rastihenkilön ohjeen mukaiseen paikkaan suorittamaan saametietoutta mittavaa tehtävää. "Visit Sapmi", mittasi tosin kyllä myös hieman tehtäväkäskyn lukutaitoa, sillä ohjeet olivat monimutkaiset ja ne piti lukea moneen kertaan. Tuomarineuvosto myös rankaisi meitä hylkäämällä osan tehtävästä, sillä toisessa vastaustaulussa oli väärä vastauslappu (vaihtoehdot olivat esim. A, B ja C ja me vastasimme E). Toteutusta ei kannata tässä edes yrittää selittää, se oli niin kekseliäs ja omaperäinen ja omalla tavallaan myös hauska. Harmillisesti tämä monimutkaisuus koitui usean vartion kohtaloksi, sillä muutkin olivat saaneet hylsyjä.

Seuraava tehtävä oli etukäteisvalmistautumisen erikoisin ja mielenkiintoisin, sillä se oli nimeltään Kömpijä pylpyrällä. Olimme miettineet kaikenlaista käyräsuunnistuksesta mönkijällä ajoon, joten huvitus oli suuri, kun rastipaikalla näkyi kuin näkyikin oikeita mönkijöitä! Emme harmillisesti päässeet sellaisella ajamaan, vaan rakensimme väkipyöristä (eli pylpyröistä) vetolaitteiston, jolla hinasimme ison mönkijän paikasta A paikkaan B. Hauska tehtävä, jossa kylmä sai kyytiä!

Päästiin vierailemaan hetkellisesti myös Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.
Tämän jälkeen pääsimme rastille, jossa jonotimme yli tunnin ennen suoritustamme. Onneksi tämä oli ainoa pitkä jonotuksemme, monet muut jonottivat paaaaljon kauemmin. Ehdimme keitellä kahvitkin trangialla (en ole ikinä keittänyt kesken kisan trangialla kahveja muuta kuin yörastilla!). Saimme tehtäväkäskynkin etukäteen, joten pystyimme valmistautumaan ensiaputaitoja mittavaan tehtävään huolellisesti. Tehtävän toteutus tosin oli sellainen, ettei ennakkovalmistautumisesta ollut kamalasti hyötyä. Ja Laura btw rikkoi suorituspaikan varoituskolmion (hups ja anteeksi!).

Siitä jatkoimme sitten onnellisesti kohti Jounin kauppaa, autuaan tietämättöminä siitä, mitä olisi myöhemmin illalla luvassa.... Jounin kaupalla olevassa tehtävässä mitattiin reseptitietoutta sekä muistia, kun meidän piti etsiä kaupasta resepteistä puuttuvat ainesosat. Onneksi olimme täällä käyneet jo ennen kisaa, joten kauppareissu sujui ongelmitta. Vessassakin pääsi käymään, jee! Rakot tyhjinä jatkoimme kohti uusia haasteita - pääsimme tekemään poronkäristystä avotulella! Perunat olivat hieman ylikypsiä, mutta muuten onnistuimme tehtävässä loistavasti.

Käristys valmistuu!

Tässä vaiheessa ilta alkoi hämärtyä ja otsalamput sai kaivaa esille. Seuraavassa tehtävässä leikimme vuorikiipeilijöitä, ja meidän piti sitoa itsellemme ohjeiden mukaiset pelastusvaljaat (ns. Parisian baudrier -valjaat) sekä kiinnittäytyä pelastusköyteen alppiperhossolmulla. Onneksi Laura tajusi suttuisen kuvaohjeen valjaista ja Tiia osasi valmiiksi alppiperhosen, muuten olisi tullut kiire ja tehtävästä täysin pannukakku. Tehtävän B-osassa pääsimme ylittämään muutaman metrin levyisen joen vaijerilla (huom. oikeilla valjailla, ei niillä höpöhöpöillä, jotka kyhäsimme A-osassa :D). Ylitys näytti pelottavalta, sillä osa vartioista hörppäsi vettä ylityksen aikana. Onneksi me säilyimme kuivina!

Rastille numero 9 päästyämme hyvä fiilis aikataulussa pysymisestä vaihtui epäuskoisiin tunnelmiin. Ilmoittautumisen jälkeen rastihenkilö ohjasi meidät sivuun ja sanoi, että nyt soitetaan ratamestarille, hänellä on teille asiaa. Olimme suorastaan kauhuissamme - olimmeko kulkeneet jossain kielletyllä alueella vai mistä tässä on kyse! Puhelun aikana selvisi, että kulkiessamme onnellisina kohti Jounin kauppaa, olimme skipanneet yhden tehtävän!! Ensiapurastilta oli ollut viitoitus, ja ilmeisesti suurin osa oli saanut myös suulliset ohjeet seurata viitoitusta seuraavalle rastille. Eli rastille, jota ei ollut kartassa. Me emme saaneet ohjeita, emmekä noteeranneet viitoitusta. Ratamestari antoi meille kaksi vaihtoehtoa - joko jatkaisimme matkaamme kisassa sisäpuolella, emmekä saisi tehdä väliin jäänyttä tehtävää TAI palaisimme takaisin vitosrastille tekemään tehtävän. Hetken mietinnän jälkeen valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Ysirastin poroaidan ylitys -tehtävä meni todella huonosti, sillä ajatukset olivat toisaalla. Me nynnyt emme uskaltaneet hypätä kaksimetrisen aidan yli, sillä pelkäsimme hajottavamme jalkamme. Tehtävä oli muuten rastihenkilöitä myöten täysin sama, kuin 80-luvulla aiemmissa Lapin piirin järjestämissä SM-syyskisoissa!

Täynnä tarmoa ja adrenaliinia lähdimme kävelemään kohti Äkäslompolon keskustaa, välillä jopa hölkkäsimme. Vastaan tuli tuttu vartio, jolle oli käynyt sama kohtalo kuin meille - hekin joutuivat palaamaan vitosrastille. Toisaalta oli huojentavaa huomata, ettemme olleet ainoita, joille tuli 5 kilometrin lisälenkki. No, annetaanpa vähän tasoitusta, nauroimme. Rasti sijaitsi Äkäshotellin sisällä ja suorituspaikkana toimi hotellihuone. Meillä oli muutama minuutti aikaa "valmistautua tontun työvuoroon" - eli käänsimme huoneen ympäri etsien mm. avaimia, kännykkää, syötävää sekä tontun asun vaatteet. Tuli myös todettua, että minuutissa ei kerkeä keittämään kupillista kahvia :D Tehtävä oli todella hauska ja kaiken sen kävelemisen arvoinen!

Tiia, Mari ja Laura (eli Eino-vartio) kisan avajaisissa
Matkalla seuraavalle rastille meille huudeltiin jostain mökistä - pojat olisivat halunneet meidät mukaan saunailtaansa. Eivät oikein ymmärtäneet, että miksi tahdoimme kuitenkin jatkaa kisassa ja valvoa koko yön nikkaroiden jotain outoa :) Yörastia edeltävässä tehtävässä Tiia ja Mari olivat turisteja, jotka korjasivat moottorikelkkaa Laura-oppaan avulla radiopuhelimen välityksellä. Tämä tehtävä jouduttiin (meidän onneksemme, sillä tehtävä meni huonosti :D) hylkäämään kokonaan, kun radiopuhelimet eivät toimineet kunnolla.

Yörastilla taisimme olla hieman yhdentoista jälkeen (suositus oli saapua viimeistään klo 23). Olimme kuitenkin melko kärkijoukoissa suurista ruuhkista johtuen. Yörastilla oli neljä tehtävää - ruokatehtävä, kaksi kätevyystehtävää ja yksi yllätystehtävä. Kätevyystehtävissä teimme puukon sekä lyhdyn, johon piti katkaista lasipullo - onneksi Laura oli opetellut taidon etukäteen, näin katkaisu sujui mallikkaasti! Ruokatehtävän B-osassa piti valita erilaisia erityisruokavaliota noudattavilla henkilöille sopivat ateriakokonaisuudet. A-osassa piti valmistaa mallikuvan mukainen ruoka-annos (paneroitu possupihvi, perunarösti, bearnaisekastike sekä pannacotta). Laura ei nähnyt koko mallikuvaa, mutta onnistui silti tekemään ihan hyvän annoksen! Tehtävän A-osa meni kuitenkin nollille, kun emme kirjoittaneet itse kertakäyttölautaseemme vartion numeroa ja nimeä, vaan rastihenkilö teki sen puolestamme... Kolmen tunnin työ meni täysin hukkaan. Onneksi hauska yllätystehtävä piristi, kun pääsimme istumaan auton takapenkille ja tunnistamaan lappilaisten artistien esittämiä biisejä!

Yörastilla tehty hieno puukko! ;D

Aika kului hujauksessa ja yhtäkkiä meidän pitikin jo siivota paikkamme ja poistua rastilta. Silmät ristissä pääsimme ensimmäisellä rastilla suunnittelemaan bussireittiä ja laskemaan matka-aikoja lappilaisten leirimatkalle Evolle, se oli melko vaikeaa valvotun yön jälkeen :D Seuraavassa tehtävässä Mari ja Laura kuuntelivat Lapinukon kertoman tarinan, joka piti sitten kertoa mahdollisimman tarkasti Tiialle, joka vastasi tarinaan liittyviin kysymyksiin.

Yhdessä tehtävässä näimme myös eläviä poroja, kun tunnistimme porojen korvamerkkejä. Toinen poroista oli selvästi tottunut olemaan töllisteltävänä, kun se vain seisoi muina poroina paikoillaan. Korvia se tosin heilutteli hieman liikaa, kun yritimme tiirailla sen korvamerkkejä.

"Mettämiehen hoppu" nimisessä tehtävässä Laura arvioi etäisyyksiä ja muisteli metsästysaikoja, Tiia juoksi pää kolmantena jalkana arvioiden jotakin ja Mari ampui värikuula-aseella :) Kisan viimeinen tehtävä oli Trail-O, eli tarkkuusuunnistusta. A-osassa oli 20 minuuttia aikaa kulkea merkitty rata ja bongata sen varrelta rastilippuja. Jokaisen rastilippurykelmän luona tuli arvioida, mikä rastilipuista sijaitsi karttaan merkityssä rastipisteessä. Luulimme aluksi, että tehtävässä oli runsaasti aikaa, mutta lopussa piti ihan tosissaan juosta, ettei aika mene yli. Meillä jäi jopa minuutti aikaa, joten otimme hengähdystauon ennen B-osaa. Siinä meidän tuli edetä mahdollisimman nopeasti merkittyä reittiä maaliin ja merkitä kartalle neulan avulla matkalle osuneet rastiliput. Kirmasimme kuin pienet porot reppuinemme kivikkoista rinnettä alas kohti maalia, ja Tiia pisteli samalla reikiä karttaan rastilippujen merkeiksi :D

Maaliin päästyämme nousimme linja-autoon, joka vei meidät Kolarin kisakeskukselle monta uutta elämystä rikkaampina. Taisimmepa myös nukahtaa bussin hurinan seurauksena.

Tissiauton kaa kaverikuvassa!
Ja miten me sitten pärjättiin, olihan kyseessä kisa? Lopullinen sijoituksemme oli kuudes, mutta ilman tuomarineuvoston tekemiä outoja ratkaisuja olisimme olleet pykälän tai pari ylempänä. Mitali jäi kyllä harmillisen kauas, toki tekemämme ylimääräinen 5 kilometrin lenkki vei meiltä kallisarvoista aikaa yörastilla, joka vaikutti negatiivisesti yörastin tehtävien suorittamiseen. Jos, jos ja jos, jossiteltavaa jää kyllä aina, mutta sellaista se välillä on. Tärkeintä on kuitenkin, että yrittää parhaansa ja kaikilla on kivaa, ja nämä molemmat kyllä toteutuivat tässä kisassa.

Teuvo (siis se Katrin ja Fannyn vartio) sijoittui tajuttomasta jonotuksestaan huolimatta sijalle 15 ja Naalihan otti suvereenisti hopeaa! Onnittelut Mikalle ja Naali-vartiolle!


-Laura (joka huomasi yörastilla, että toisen kengän pohjallinen oli jäänyt kotiin)

16.1.2018

Sen pituinen se - valvojana piirin syys-pt-kilpailuissa

Piirin syyskilpailut järjestettiin Oulussa, joissa toimin valvojana. Kisat käytiin kaupunkiympäristössä, mikä oli itselleni uusi juttu, mutta kivaa vaihtelua perinteiselle pelkästään metsässä rämpimiselle.


Kisojen järjestämisessä oli tiivis aikataulu ja itsekin “ajauduin” kisoihin mukaan yllättävän lähellä kisa-ajankohtaa. Tämä tuotti omat haasteensa niin itselle kuin muillekin järjestäjille. Itsekin myönnän, että kilpailijoiden edustaja varmistui vasta kisoja edeltävänä päivänä.



Haasteista huolimatta kaikki saatiin hoidettua ja kisat olivat onnistuneet! Harmittaa vähän, että en päässyt testaamaan kaikkia tehtäviä itse. Onneksi kuitenkin edes muutaman.


-Katri

23.12.2017

Sulan maan touhuja lumihangessa

Sula maa tarkoittaa yleiskielessä lumetonta ja roudatonta maata. Meidän piirissä sulan (lumettoman) maan aikana käytäväksi partiotaitokisoiksi mielletään kevät, suse- ja syyskisat. Viime keväänä Kiimingissä järjestetyissä piirin kevätkisoissa sulaa ja lumetonta maata sai muistella edelliseltä vuodelta. Joitakin lumettomia länttejä oli siellä täällä, mutta vielä huhtikuun viimeisenä lauantaina maanpinnan hallitseva väri oli valkoinen. Lunta oli siis maassa paikoin jopa puoli metriä. Lumitilanne oli niin reipas, että mikäli jos kisat olisi järjestetty edellisellä viikolla, olisi hiihtämistä jouduttu miettimään tosissaan.

Lumihangessa kahlaamisen olisi voinut tietenkin välttää sijoittamalla kaikki rastit kortteliin ja tekemällä ratasuunnitelmat täysin uusiksi, mutta sitä ei katsottu mielekkääksi kilpailijoidenkaan kannalta. Kisamaasto Laivakangas on kuitenkin suosittua ulkoilumaastoa, ja siellä kulkee paljon ulkoilijoiden ja lenkkeilijöiden ympäri vuoden auki pitämiä polkuja. Enimmäkseen maasto on siis hyväkulkuista ja erittäin tasaista, joten siirtäminen kortteliin nähtiin senkin takia tarpeettomana. Myös osan tehtävien järjestäminen olisi jonkin verran vaikeutunut, kun olisi pitänyt säätää esimerkiksi suorituspaikkojen ja jonotusten kanssa.

Hangessa pääsi siis kahlaamaan niin rasteilla kuin reitinvalinnoista riippuen rataa eteenpäin taittaen. Kilpailijat tuskin kokivat lumisia olosuhteita erikoisen haastavina, mutta ainakin mieleenpainuvina. Järjestäjille luminen maasto aiheutti varmasti enemmän päänvaivaa kuin kilpailijoille.


Kuvaa maastosta kaksi päivää ennen kisaa.

Rastien huoltaminen vaikeutui
Maastoon ihan alku- ja loppupään rasteja lukuun ottamatta ei ollut autolla asiaa aamun jälkeen, kun aamuaurinko oli sulattanut tien ajokelvottomaksi autolle. Oma auto meinasi jäädä jo kisaviikolla kiinni sohjoon ja vesikuoppaan, mutta eipä onneksi jäänyt. Mönkijällä maastossa pääsi kulkemaan, mutta vesi lensi. Samasta syystä rastimiesten kulku rasteille ja pois maastosta oli hitaampaa, koska piti kävellä enemmän. Hiihtäminen muualla kuin tiellä tai polulla ei olisi ollut kovin hääviä, koska ilman lämmettyä hanki ei enää kantanut, ja pehmeää kantamatonta lumihankea oli paikoin polveen asti.


Suunniteltua reittiä piti lyhentää ja yksi tehtävä vaihtaa
Yli kuukautta ennen kisaa suunniteltu reitti piti viime tingassa hieroa uusiksi ja lyhemmäksi, koska lumen takia ennakoitiin, että vartioiden kulku maastossa hidastuu jonkin verran. Tämä pitikin kutinsa, ja n. kilometrillä lyhennetty reitti vähensi kahlaamista, ja toi vartiot ihmisten aikaan pois maastosta.
Lumen alta paljastui myös toinen yllätys, kun nuotiorastin pohja hangen alla olikin vielä tässä vaiheessa kevättä turhan vetinen nuotiointiin. Tämän asian olisi periaatteessa pystynyt arvaamaan kartastakin, mutta ilmakuvat ja ajantasainen suunnistuskartta eivät maanpohjan laatua hangen alla suoraan kertoneet.  Myöskään nuotiopaikkojen kolaamiseen ja lapiointiin ei ollut kisan vaatimassa mittakaavassa resursseja, vaikka se olisikin ollut mahdollista. Harmillisesti tulentekolupa oli saatu pitkällisen soittelun ja selvittelyn jälkeen kuntoon, mutta jäi nyt hyödyntämättä, ja hankitut polttopuut säilyivät seuraavaan kertaan. Myös aikataulullisesti rastin muuttamisesta lyhytkestoisemmaksi oli hyötyä kilpailun kokonaisuuden kannalta.

Nuotiorastin tehtävä siis suunniteltiin kisaa edeltävänä yönä uusiksi. Nuotioinnin tilalla oli näppärä paperitehtävä, jossa kysyttiin Roihuun liittyviä kysymyksiä.  Toimiva ratkaisu tässä vaiheessa, eivätkä kilpailijatkaan valittaneet. Tässä vaiheessa, kun kisasta on yli puoli vuotta, tällaiset peliliikkeet uskaltaa myöntää.


Maastoa kaksi päivää ennen kisaa. Lumista on.


Jälkipyykki
Kisa järjestelyineen onnistui kuitenkin hyvin, kiitos pelisilmän, joustavuuden ja kyvyn koviinkin ratkaisuihin kisaan ja tehtäviin liittyen ihan kilpailun alla. Kisaa järjestettiin pienehköllä porukalla, joka oli kuitenkin tehokas, ja asiat sujuivat kisanjohtajan ennakkohuokailuista huolimatta hyvin. Maaston lumisuus aiheutti kisassa paljon säätämistä, mutta säätöä aiheuttivat myös muutkin asiat, kuten esimerkiksi rastihenkilöstön haaliminen.
Jokaisesta tapahtumasta ja kilpailusta aina opitaan jotakin, ja tässä kisaprojektissa suurin oppi liittyykin ajankohtaan.
Kevätkisaa ei siis tulisi järjestää Oulun alueella kuin aikaisintaan huhtikuun lopussa. Nyt kisaa kaavailtiin alkujaan järjestettäväksi vieläkin aiemmin, mutta tähän ei onneksi päädytty ja saatiin sorvattua toinen sopiva ajankohta.
Ajankohta-asiasta olen aina jaksanut mainita, kun mielipidettä on kisajaostolta kysytty, eli että Oulussa voi olla vielä huhtikuun lopussa lunta - joten ei mielellään järjestetä kovin aikaisin keväällä kisoja. Nytkään kisoja ei järjestetty kovin aikaisin, mutta periaatteessa olisi voitu järjestää vielä vähän myöhemminkin. Tämän vuotinen ajankohta huhtikuun lopussa valikoitui, koska aikataulujen ja ajankohdan sumpliminen on aina monen tekijän summa. Nämä kisat menivät näin, ja varoituksista ja huomioista huolimatta se olin siis minä, joka oli polviaan myöten kahlaamassa lumihangessa kisan aikana. Toisaalta, olihan se huvittavaa tehdä yhtä vaille kaikki maastokäynnit hiihtämällä. Olihan nyt kyseessä kuitenkin kevätkisat.


Runsaslumista talvea, joulua ja uutta vuotta toivottaen,
Game of Kiiminki ratamestari Mika  
Kaksi viikkoa ennen kisaa kisamaastossa hiihtoladut olivat vielä erittäin hyvässä kunnossa.



Kaksi viikkoa ennen kisaa maastokäynnillä tuli tunne, että on
järjestämässä jotakin ihan muuta kuin kevätkisaa.